Palasimme viime viikolla Lyonista Bocuse d’Or -finaalista. Tulimme upeasti neljänneksi ja pokkasimme jälleen parhaan lihavadin palkinnon. Kilpailut menivät mielestäni olosuhteisiin ja Suomen tiimin resursseihin nähden erinomaisesti. Koko tämänkertainen tiimimme on jo pitkään ollut yhdessä ja oli helppo luottaa siihen, ettei ongelmia itse suorituksessa synny. Ismo ja Johan ovat nuoresta iästään huolimatta erittäin kokeneita kisaajia.

Neljäs sija näin kovassa seurassa on mieletön suoritus ja siitä pitää olla ylpeitä kaikkien. Suoritus oli palkintopallitasoa, muut olivat vain vielä asteen kovempia.

Kotiin palatessamme huomasin ensimmäistä kertaa joukkueeseemme kohdistuneet kovat odotukset myös yleisessä alan keskustelussa. Sain kyselyjä siitä mikä mahtoi mennä pieleen, kun sijoitus oli vasta neljäs. Miksi kaikki muut pohjoismaat olivat taas Suomea edellä, onko meillä tarpeeksi suomalaista identiteettiä?  On upeaa huomata, että työllämme olemme saaneet näin paljon aikaiseksi ja odotukset ovat korkealla. Kun lähdin Ismon kanssa ensimmäiseen kisaani 2011 ei kukaan uskaltanut toivoa ainakaan ääneen edes top 10 -sijoitusta vaikka me tietenkin lähdimme tyylillemme uskollisina voittamaan koko hoitoa.

Realismi on kuitenkin tämä: niin kauan kun muut maat pystyvät harjoittelemaan suurilla rahoituksilla ja Suomi ei, olemme altavastaajia – se on varmasti kaikille selvää. Ei ole järkevää, ainakaan vielä, verrata Suomen ja Norjan kisaorganisaatioita ja sen saamia tukia suoraan keskenään. Suoraan sanottuna on kyse täysin eri mittakaavan joukkueista myös aikaisemmasta menestyksestä ja sen tuomasta hekumasta johtuen. Kuten kaikki tietävät, menestys tuo menestystä ja menestyksen tuoma itseluottamus ruokkii rohkeutta. Olemme oikealla tiellä ja meidän pitkäjänteinen ja organisoitu työ tuottaa vielä lähiaikoina sen halutun tuloksen, se on varmaa!

Olen jo pitkään puhunut pisteidenannon läpinäkyvyyden puolesta. Tämä vuosi oli hyvin silmiä avaava ja luottamusta herättävä. Ei varmasti ole kisaorganisaation suurimpia intressejä, että kaikki Pohjoismaat menestyvät vuosi vuodelta tässä Keski-Euroopassa järjestettävissä kisassa, joka yhä enemmän kääntää katsettaan Amerikan ja Aasian kasvaville isoille markkinoille.

Silti olen päättänyt kerätä muiden maiden organisaatioita mukaan yhteiseen vetoomukseen siitä, että tuomareiden antamat pisteet ovat tulevaisuudessa avoimia. Tämä laittaisi vihdoin pisteen turhille tuomaripelipuheille ja auttaisi myös kisaajia kehittymään. Rakentava palaute on mielestäni vähintä, mitä me tuomarit voimme antaa kilpailijoille, jotka käyttävät kaksi vuotta aikaa projektin läpiviemiseen.

Tuomaroinnista haluan vielä mainita muutaman sanan näin vasta aloittaneena. Tälläkin kertaa kilpailussa pärjäsivät ne maat, jotka uskalsivat käyttää virheettömän tekniikan lisäksi rohkeita ja runsaita makuja. Kolmen kärjessä näkyi tinkimättömyys ja muun muassa muottien ja uuden teknologian mukanaan tuomia jälkiä. Nämä asiat osaamme kyllä korjata, jos vain saamme siihen mahdollisuuden. Suomi ei häviä enää maussa, tekniikassa tai työskentelyssä isoille maille vaan kilpailemme siinä jo täysin samalla viivalla.

Tänään tapaamme yhteistyökumppanimme kuohuvan merkeissä ja kiitämme heitä tästä upeasta kaudesta. Haluan kiittää myös Suomen uskollisia kannattajia, joita on kisoissa aina paikalla satapäinen joukko ja jotka jaksavat seurata joukkueemme suoritusta vuosi vuodelta. Kiitos että olette tukenamme.

Pitää myös antaa iso kiitos Elo-säätiölle, joka mahdollistaa tämän kaiken meille, ilman tätä tukea emme voisi viedä Suomea maailmalle näin upealla tavalla.

Suurin kiitos kuuluu tietysti joukkueellemme: Ismo Sipeläiselle, Johan Kurkelalle ja Tommi Tuomiselle sekä Euroopan karsinnoissa valmentaneelle Eero Vottoselle. Voitontahto, työmoraali ja asenne on tällä porukalla kunnossa.

Kiitosten jälkeen on aika katsoa seuraavaan kauteen: olemme lähdössä pian Pohjoismaiden kiertueelle, jolla tapaamme kaikkien maiden kisaorganisaatiot ja keskustelemme kilpailun tulevaisuudesta, luomme tärkeitä toimivia suhteita ja opimme toisiltamme. Suhteet muihin kärkimaihin ja kisaorganisaatioon on oltava kunnossa ja tätä työtä teemme Bocuse d’Or Academy Finlandissa entistäkin tavoitteellisemmin tulevaisuudessa.

One thought on “Ikuinen neljäskö?

  1. Neljäs sija on neljäs sija, mutta on selvää, että vuosivuodelta neljännenkin sijan arvo on kovasti noussut. Jos lisäksi huomioidaan nuo tausta- ja resurssiasiat niin puhtaan kokkisubstanssin vahvuus nousee esille.

Vastaa käyttäjälle Simo Salo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *