36-vuotias kovissa liemissä keitetty kokki
Matti varttui nuoruutensa Helsingin Oulunkylässä. Kokkaamisen salat hän oppi Roihuvuoren ammattioppilaitoksessa ennen vuosituhannen vaihtumista.
Kilpailut ovat olleet Matin intohimona jo pidemmän aikaa, sillä hän inhoaa häviämistä yli kaiken. Bocuse d’Or -kilpailussa eli joka toinen vuosi järjestettävissä kokkien maailmanmestaruuskisoissa Ranskan Lyonissa hän on edustanut Suomea kaksi kertaa.
Ensimmäisellä yrityksellä Matti jäi kirvelevästi viidenneksi vuonna 2011. Helmikuussa 2015 hän toi kotiin Suomen toistaiseksi parhaan sijoituksen yltämällä neljänneksi ja sai palkinnon maailman parhaasta lihavadista. Myös tiimin Antti Lukkari sai maailman parhaan assistentin leiman papereihinsa. Matti onnistui saamaan tuon samaisen parhaan lihavadin palkinnon sekä upean viidennen sijan assistenttinsa kanssa aiemmin Tukholman osakilpailussa, joka oli Euroopan karsinta kohti Lyonin finaalia.
Matti on voittanut urallaan myös muutaman muun hienon tittelin: hän oli Suomen Vuoden kokki 2005 ja voitti Islannissa Food and Fun -kilpailun vuonna 2011.
Matti on ollut useamman kerran urallaan etuoikeutetussa asemassa päästessään kilpailuihin, joista moni kokki vain haaveilee. Kilpailuihin harjoitellessa on kehittänyt itseään ja ammattitaitoaan aivan erityisellä tavalla. Ammattimaisten kokkikilpailuihin harjoittelu on verrattavissa huippu-urheilijan elämään. Aikataulut harjoituskaudella ovat tarkasti rytmitettyjä ja fyysisen kunnon on oltava hyvä, jotta jaksaa keskittyä läpi pitkän ja hikisen kilpailun ilman virheitä.
Kuten huippu-urheilijoilla ja huippukokeilla, Matillakin oli oppivuotensa
Uran alkuvaiheet opettivat kokin työstä olennaisen: kiireen eli kokkien termein purjeen. Ensimmäisenä työpaikkana oli taiteilijoiden suosiossa ollut Ravintola Cella Kalliossa. Seuraavaksi Matti paiski töitä Vaakunan Memphisissä, jossa hampurilaiset ja siihen aikaan kovassa huudossa olleet hassuttelevat jälkiruuat, kuten Coca Cola vaniljajäätelöllä, tekivät kauppansa. Seuraavaksi Matti paiski kesän töitä Hangossa.
Työskenneltyään Limonessa ja Kalastajatorpan keittiössä Matin tie vei Katajanokan Kasinolle, jossa hän lopulta innostui hienommasta keittämisen tyylilajista eli fine diningistä.
Vuonna 2002 Matti teki tärkeän päätöksen ja lähti töihin Norjaan, kalojen ja äyriäisten luvattuun valtakuntaan. Syinä olivat muutoksen halu, uteliaisuus ja lähtöä helpottanut tieto erään kollegan työskentelystä samassa kylässä.
Matti kävi vuonojen katveessa kovan koulun. Sinisilmäisyys jäi viimeistään siinä vaiheessa, kun hän oppi eräässä Norjan arvostetuimmassa ravintolassa lämmittelemään kylmettyneitä käsiään putsaamiensa lintujen sisällä. Ulkona sijaitsevassa renssikeittiössä oli ronskisti pakkasta eikä omistaja halunnut tuhlata rahaa lämmittääkseen hyvää kylmävarastoa. Samaisesta ravintolasta jäi muitakin hurjia muistikuvia. Siellä oppi pitämään puolensa. Matti työskenteli Oslossa myös Ravintola Statholdergaardenissa, jonka silloin omisti hänelle esikuvaksi noussut Bent Stiansen.
Paluu Helsinkiin
Lähes kolmen ikimuistoisen Norjan vuoden jälkeen Matti palasi takaisin Helsinkiin, kun entinen esimies Katajanokan Kasinolta pyysi tiimiinsä mukaan avaamaan Ravintola Fishmarketia. Fishmarket oli hänelle tärkeä paikka, koska tapasi siellä myös tulevan vaimonsa Maijan. Kalan ja äyriäisten keskeltä Matti päätti siirtyä lopulta jo silloin instituution maineessa olleen G.W.Sundmansin kivenkovaan keittiötiimiin. Tuolloin Matti harjoitteli myös Vuoden kokki-kilpailuun ja sai korvaamatonta oppia useammaltakin Sundmansin tiimissä työskenneeltä kyseisen kilpailun konkarilta.
Voitettuaan kilpailun Matti siirtyi seuraavaksi monen lupaavan nuoren kokin tavoin Chez Dominiqueen. Se oli vielä alkuperäisessä osoitteessansa Ludviginkadulla ja kooltaan sympaattisen pieni. Matti oppi Dompan aikana lukuisan määrän kuolemattomia lausahduksia ja paljon uutta kyökin puolelta.
Chez Dominiquesta takaisin Fishmarketiin ja lopulta Sundmansiin
Palattuaan Fishmarketiin Matti toimi nyt ensimmäistä kertaa keittiömestarin saappaissa. Se oli iso askel uralla kohti vastuullisempia tehtäviä. Työskenneltyään aikansa taas fisujen kanssa hän kaipasi muutosta elämään ja päätti lähteä kalankatkun keskeltä kartuttamaan ammattitaitoaan hapankaalin ja bratwurstin maahan Saksaan.
Berliinissä Sauli Kemppaisen kanssa Matti näki jos jonkinlaista konkaria sekä keittiössä että suurkaupungin yössä. Alle vuodessa hän ansaitsi Saulin kanssa ravintola Die Quadrigalle tavoitteena olleen Michelin-tähden. Berliinissä Matti työskenteli lopulta melkein kaksi vuotta, eikä olisi tullut takaisin Suomeen niin nopeasti, ellei olisi voittanut paikkaa edustamaan kotimaataan Bocuse d’Or -kilpailussa, joka oli ollut hänen suuri unelmansa jo useamman vuoden.
Kilpaileminen siinä seurassa vaatii ammattimaista harjoittelua ja sitoutumista. Uransa isoimman ja haastavimman projektin jälkeen Matti palasi Helsingissä työelämään. Plakkarissa oli hyvä Bocuse d'Or -sijoitus, vaikkei se kovalla kilpailijan luonteella varustettua itsepäistä kokkia silloin tyydyttänytkään.
Matti aloitti ylpeänä työt G.W.Sundmansin keittiöpäällikkönä. Viimeisimmän kerran hänet nimettiin Bocuse d'Or -kisassa maailman neljänneksi parhaaksi kokiksi vuonna 2015.
Konsulttina Matti on suunnitellut makuja Itämeren aalloilla Silja Linen laivoille ja hänen suunnittelemiaan kokonaisuuksia on myös ollut saatavilla maailmanlaajuisesti sinivalkoisilla siivillä Business-luokassa.