Kiireinen kesä tiedossa..

 

Viimeaikaisesta blogista pääsi jo vierähtämään tovi kaiken kevätkiireen keskellä.

Ehkä mielenkiintoisimmat keikat tänä vuonna ovat tulossa kesällä nosturin nokassa. Olen saanut kutsun tänäkin vuonna kiertämään Dinner In The Sky-projektin mukana muun muassa Liettuassa, Latviassa ja Helsingissä.

Teimme Antin kanssa myös viime vuonna muutaman kerran nosturikokkausta ja yläilmoissa onkin aivan eri haasteet kun normaalisti keittiössä. Pitää varautua kovaan tuuleen, sateeseen tai vaihtoehtoisesti paahtavaan kuumuuteenkin. Haasteista mielenkiintoisin on kuitenkin tuuli, harva on tullut miettineeksi esimerkiksi annoksen koristelua kovassa tuulessa jossa ei paljoa yrttejä, eikä muitakaan kevyitä helposti tuulen mukana lentäviä asioita sovi käyttää. Viime vuonna itselläni lähti yrtit asiakkaan syliin ja kuulinpa tarinan kollegalleni tapahtuneesta tilanteesta kun hän yritti lisätä annokseen pähkinävoimaltoa joka on jauhemaista pölyä. Pöly oli kummasti kadonnut lusikasta ennen lautasta ja löytänyt tiensä suoraan ensimmäisen asiakkaan luokse. Huvittava tilanne kylläkin kun ihmettelet, että mihinkäs se pulveri katosi ja miksi tuon vastapäisen kaverin naama on kovin valkoinen…

Vaikeata tulee myös jos sattuu unohtamaan jotain alas, sitä kun ei meinaan kipaista hakemaan ihan tosta noin vaan. Silloin sovelletaan ja fixaillaan.

Tiimissä pitää myös olla aina joku luottomies joka on alhaalla kun muut on ylhäällä, koska jälkiruoat rakennetaan siellä. Ylhäällä kun ei ole jääkaappeja tai mitään muitakaan koneita joita jälkkärien toteuttamiseen useasti tarvitaan.

 

Useasti törmäsimme viime kesänä myös normaaliin korkean paikan kammoon. Sehän on yleinen pelko ja täysin normaalia. Suurimmalla osalla pelko on lievää ja ilmenee lähinnä pienenä, joko hiljaisuutena tai vaihtoehtoisesti kauheana puheripulina. Muutamalla kaverilla pelko taas yltyi niin kovaksi, että nosturi jouduttiin laskemaan kesken dinnerin ja asiakas jätettiin jatkamaan murkinointia maan kamaralle. Perinteinen seuralainen korkean paikan pelon lisäksi on useasti tuo kuningas alkoholi jolloin taas tulee mielenkiintoisia tilanteita, nosturin nokasta kun ei lähdetä tuosta noin vaan menemään jos pikku pilsnereissä esimerkiksi oma seuralainen alkaa nyppimään. Myös vessa on useasti tavoittamattomissa hetken aikaa, jos vaikka muutaman ohrapirtelön jälkeen pitäisi päästä piipahtamaan pikkulassa.

 

Olen omasta mielestäni viisastunut huomattavasti viime kerrasta ja suunnitellut menuni yksinkertaisemmaksi, mutta silti erittäin maukkaaksi. Nostoja ei yläilmoissa vain voi olla liian montaa ja ne pitää miettiä erittäin tarkasti läpi. Mitään turhaa ei kannata suunnitella tekevänsä vaan kaikella duunilla ja jokaisella liikkeellä ylhäällä pitää olla tarkoituksensa.

 

Tänä kesänä juhannuksemme sujuukin Liettuassa nosturin nokassa ja siitä tulee ainakin erilainen kuin normaali jussi! Heinäkuussa on Jurmalan vuoro joka onkin mielenkiintoinen paikka. Jurmalaa kutsutaan itämeren Rivieraksi, eikä suotta sillä rannat ovat siellä uskomattoman kauniit ja pitkät. Elokuussa on taas Helsingin vuoro ja stadissa kokataankin sitten kolme päivää. Toivotaan, että ilmat suosivat tänä vuonna. Viime vuonna Tallinnassa oli kaikkien aikojen ukonilma ja silloin ei nosturilla voi nousta yläilmoihin. Odottelu on turhauttavaa ja yleensä porukka on hermostunutta sen jälkeen. Viime kesältä ehkä parhaiten jäi mieleen korkean paikan kammonsa oudosti kanavoinut naisihminen joka rupesi haastamaan riitaa niin muiden asiakkaiden kuin meidän kokkienkin kanssa kesken ruokailun. Ei ehkä paras mahdollinen paikka ruveta ärhentelemään vierustovereilleen kun olet kuitenkin sidottu tuoliin ja 50 metrin korkeudessa yläilmoissa…

Ensi kerralla tarinoidaan Krogin keittiöstä, koska seuraavat viikot vietämme visusti siellä nauttien ruoanlaitosta ja yhdessäolosta!