Olipahan viikko,
Kokemuksena kuitenkin näin jälkeenpäin ajateltuna jo hauska, vaikka esimerkiksi viime perjantaina kymmenen aikaan illalla tilanne oli kaikkea muuta kuin hauska. Olimme myyneet kahdessa päivässä noin 4000 annosta ruokaa ja olimme kokonaisuutena varautuneet ennakkotietojen perusteella siihen about 5000 annokseen. Lauantaiksi oli luvattu jopa melkein hellettä, joten ei auttanut muu kuin tilata tukkukuorma ja mennä aamulla pikkasen aikaisemmin.
Lauantai menikin yhtä Mercedes Benzin takalasia lukuunottamatta hienosti ja ruokaa riitti kaikille. Oli hienoa huomata, että myös meille Matti Jämsen Pop up ravintolaankin riitti ihmisiä reilusti ja kaikki olivat hyvin kiinnostuneita siitä, miksi siellä olimme ja mitä meillä oli heille tarjota. Bocuse d’Or kisasta tuttua makumaailmaa mahdollisuuksien mukaan noudattanut kana-annoksemme saikin kovasti kehuja koko festareiden ajan. Eihän meillä huonoja ruokia ollutkaan, vaan mielestäni hieman kaikille jotakin. Jos kana tuntui muutaman mielestä hieman arveluttavalta nimihirviöltä katajanmarjoineen ja kuusenkerkkineen niin Toast Skagen teki siinä vaiheessa mansikkamaidon kanssa tehtävänsä ja porukat olivat tyytyväisiä. Pakko vielä kerran kiittää kaikkia toimittajia, Niko Honkanen Mimikseltä auttoi meitä valtavasti kuten myös Puljonki ja HK. Samoin iso kiitos koko tiimille, jota ilman tämä ei tietenkään olisi mahdollista.
Sunnuntaina seuraksemme saapunut tornadon kaltainen myrsky ja sade eivät antaneet armoa aivan finaalissa oleville kokeille, jotka kaikki olivat painaneet hurjasti hommia koko viikon taatakseen yleisölle laatuaikaa herkkujen kanssa. Vettä tuli kuin esterin kuuluisasta onkalosta, jonne aurinko ei todellakaan paista. Me kaikki olimme roudauksen jälkeen märkiä kuin uitetut koirat.
Lopussa kuitenkin kiitos odotteli kohtuullisen kiittämättömästi ja oma kohtaloni olikin alkaa kasata panoksia aamulla odottaviin muotogaalan kuvauksiin. Joten ei muuta kuin hihat heilumaan ja turkulaisen kollegamme tavoin yömisan kimppuun. Onneksi olkoon muuten vielä Kaskikselle jonka annoksen yleisö valitsi festivaalien suosikiksi. En itse juurikaan välitä kyseisestä hommasta öisin ja varsinkaan silloin kun takana oli huikea viikko, joten kaasujalkaa tiukemmalle, mutkat suoriksi ja kotiin nukkumaan. 
Aamulla sitten palauttamaan sitä murheenkryyni Vitoa ja sieltä Allerin kuvauksiin ja lopulta toimistohommat kuntoon. Voin kertoa että uni maistui illalla kun oli sen aika.
Huippumeininki saa huomenna jatkoa kun lennämme Antin kanssa Vilnaan jossa alkaa tämän vuoden Dinner in the Sky-sessiot. Mielenkiintoista ja pikkasen jopa jännää hommasta tekee se, että koneemme laskeutuu Vilnaan 11.00 ja ensimmäinen nosto nosturin nokkaan pitäisi olla jo kello 12.00. Näinköhän misat ovat kunnossa…ihan pikkasen huolestuttaa mutta katsotaan nyt ensin.
Eipä ole muuten enää kuin muutama viikko siihen, kun vanha kunnon Sundmans Krog menee kiinni remontin johdosta miltei koko heinäkuuksi. Hienoa ja jännää nähdä miltä se näyttää elokuussa lomien jälkeen uudessa asussaan. Malttamattomana jäämme odottamaan remontin valmistumista, pientä lomaa Kreikan auringossa ja tietenkin huomista hektistä nosturikeikkaa…
 
Pakko muuten mainita muutama sana eilisestä dinneristä Ravintola Olossa. Kävimme Jetsonin kanssa tutustumassa Olon antimiin. Jari kuulemma oli käynyt viimeksi Olossa muutama vuosi sitten itse syömässä vaikka on kylläkin paikan päällä lähes joka päivä ja kohtuullisen pitkään vielä. Omassa ravintolassaan tulee käytyä kohtalaisen harvakseltaan koska päivät usein venyy pitkiksi kuten viikotkin ja silloin kun harvoin saa nauttia vapaapäivästä niin sen mieluummin viettää jossain muualla kuin siellä omalla työpaikallaan. Oli kuitenkin hauskaa ja hyvä kokemus syödä uusi menu kimpassa. Listalla oli muutamia tuttuja annoksia jotka herättivätkin positiivista keskustelua ja kaikkiaan illasta jäi todella positiivinen maku. Kiitos Jari!