Tänä vuonna oli taas havaittavissa median suunnalta suuria odotuksia Suomessa rengasfirman oppaan ilmestymistä edeltävinä päivinä. Olen lukenut sosiaalisesta mediasta lukemattomia kommentteja ja päivittelyitä siitä miten epäreilusti meitä täällä Suomessa kohdellaan oppaan toimesta. On jopa mietitty sisältyykö moiseen tylytykseen peräti politiikkaa Michelinin puolesta, myydäänkö täällä renkaita oppaan avulla tarpeeksi ja kannattaako siellä edes käydä tutkimassa ravintoloita. Kokemuksesta uskallan sanoa, että kyllä täällä käydään siinä missä muuallakin, se on aivan varmaa. Toki pitää aina suhteuttaa se potentiaalisten tähtipaikkojen määrään.

Meillä suomalaisilla on harmillinen tapa seurata maailmalta tulevia uusia suuntauksia välillä jopa liiankin innokkaasti. Muutama vuosi sitten meillekin rantautunut Street Food on hieno asia ja itsekin rakastan syödä helppoa ja maukasta, sekä kukkarolle mielekästä ruokaa joskus jopa useasti viikossa.

Mutta välillä, kuten tälläkin kertaa on päässyt käymään se virhe, jossa on unohdettu eräs tärkeä seikka.

Aito käsityönä sekä verta ja hikeä kaihtamatta tehty ruoka mitä ennen tavattiin kutsua fine diningiksi, on kuitenkin edelleen se ravintolasarjan huippuliiga. Aivan kuin urheilussa, niin myös kokkaamisessa kehitys ja uudet ideat sekä tekniikat tulevat aina huippuliigoista ja parhaista seuroista, joita tässä tapauksessa edustaa ne tähteä kantavat ravintolat. Ei tietenkään sovi unohtaa muutamia luonnonlahjakkuuksia, mutta niitä on vain valitettavan harvassa. Näissä tähtiä saavuttavissa ja tavoittelevissa keittiöissä työtä tehdään intohimolla ja tunteja laskematta. Samalla tavalla myös huippu-urheilijat harjoittelevat ja tekevät uraansa kolhuista ja arvostelusta välittämättä. Pääsin seuraamaan hyvin läheltä Pohjoismaiden ensimmäistä kolmen tähden syntyä Geraniumissa, joskin vain lyhyen ajan verran. Onkin pakko todeta, että se omistautuminen mitä se on edellyttänyt on ihailtavaa. Pitkiä päiviä keittiössä tehdään niin kutsutusta omasta elämästä ja vapaa ajasta välittämättä. Ruokaa tehdään ja hiotaan täydellisyyteen asti vaikka yömyöhään. Niin pitkään skandinaviassa mahdottomana pidetty kolmas ja viimeinen saavutettavissa oleva tähti on nyt totta kahdessakin paikassa pohjolan perukoilla, ja se on hieno pelin avaus tulevaisuuden tähtien metsästäjille.

Mutta kyllä meillä Suomessakin huippuruokaa osataan ja halutaan tehdä.

Sitten tullaankin siihen meidän suomalaisten ongelmaan. En ole vielä tähänastisen urani aikana kertaakaan kohdannut samanlaista kaksinaismoralismia kuin tällä kertaa tähtien tultua. Lehdistö ja bloggarit ovat kirkuneet edullista ja maukasta ruokaa trendikkäissä ravintoloissa tarjoiltuna. Kuitenkin jo seuraavana päivänä pahoitetaan mieli, koska tähteään tavoittelevat ravintolat, juurikin ne samat jotka melkein koko vuoden olivat olleet kyseisiltä toimittajilta täysin unholassa eivät saaneetkaan sitä niin kovasti odotettua tähteä. Oman osuutensa tämän vuoden tähtisateen aneemisuudesta saa kantaa myös osittain median ohjaama kuluttaja, koska kyllähän se aina on ollut ja tulee olemaan niin, että kysynnän pitää vastata tarjontaa. Tähtiä ei voi saada kebabilla eikä hampurilaisilla ainakaan vielä, sushilla taasen näköjään jo voi.

Tänä vuonna tähtiä sateli Ruotsiin ja Tanskaan ennätysmäärä. Molemmissa maissa viimeaikoina ahkerasti vierailleena voinkin todeta muutaman tosiasian. Lähestulkoon joka kadunkulmalta saa uskomattoman maukasta ja laadukasta katuruokaa, sekä lähes kaikkia etnisiä variaatioita sekoitettuna heidän omaan ruokakulttuuriinsa. Siitä huolimatta siellä niin lehdistöllä kuin herkuttelijoilla riittää innostusta käydä myös niissä tähtiä tavoittelevissa ravintoloissa. Eikä sitä pidetä siellä suunnalla suinkaan snobbailuna vaan ruokakulttuurina. Juuri se monikulttuurisuus ja ihmisten aito kiinnostus erilaisia ravintoloita kohtaan tuo heille sen edun meihin verrattuna.Onhan se ihan selvää että taloudellisesti herkempi laji, tähtien tavoittelu vaatii myös asiakkaiden ympärivuotista kiinnostusta. Tässä meillä on vielä paljon opeteltavaa.

Kaikesta huolimatta ja ehkä juuri mainituista seikoista johtuen,olenkin äärimmäisen ylpeä siitä että meillä on edes nuo neljä tähtensä säilyttänyttä ravintolaa. Samalla olen vilpittömästi pahoillani niiden puolesta, jotka tähteä sitä saamatta kovasti odottivat sekä olisi monen mielestä myös sen ansainnut. Nokka pystyyn vaan ja kohti uusia ilon aiheita!!

Keep on Cooking niin kuin eräällä kollegalla on tapana sanoa!

 

19 thoughts on “Pakko sanoa tähdistä vielä muutama sana”

  1. Hyvä analyysi.
    Olennaista on ymmärtää oman tekemisen suhde asiakaskuntaan ja rajapintaan.
    Kuka, kenelle, miksi ja miten.

    Kuinka saavuttaa kaupallinen volyyymi ja pitää logistiset hankintakustannukset kurissa sekä lisäarvo lisämyyntinä.
    Monien, oman lisäksi, olevien myyntikanavien laaja hyödyntäminen kondikseen.

    Keep upp the good ideas & take care.

  2. Jouko Kääriäinen - toimittaja/graafikko/ruokakirjoittaja eläk. sanoo:

    Viimeisimmät omat Ruotsin kokemukset Helsingborgin seudulta avasivat samalla tavalla suomalaisen “googlauskulttuurin” ahdistavan mediakuorrutuksen ylilyönnin. Miljöön, perinteiden, ajankohtaisuuden ja arvomaailman välittäminen aistittavaksi nautinnoiksi lautaselle on kyllä iso juttu. Vanhassa keramiikkatehtaassa tai kasvihuoneessa streetfood olisi pelkkää bloggarihöttöä, mutta skånelaiset osaavat ohittaa semmoiset houkutukset vaikka tähtitapahtuma alemmassakin lounassarjassa. Totuushan paljastuu heti kun menusta joutuu maksamaan – itse.

    2. ok, "fatt" knock it off! there’s no reason to be such a jerk. i don’t understand why everyone is so hostile towards each other on this site.VA:F [1.9.21_1169](from 6 votes)

      1. olá querido pe. Mané, tudo em paz?Quero te pedir, que traga para fazer um show em Salvador a banda Rosa de Saron, uma banda jovem, que uni varias pessoas católicas e de outras religiões, e que irá representar o Brasil na JMJ, e que venham mais eventos neste nivel com todo tipo de arte cristã, e que sejam bem diltogadfs.Forue abraço, a paz de Cristo.

    3. …:bbbbaaaaaaaaaaaaahahahhahahaha!!!!! perfectly written. I think you have a new book here — "My Mideval Death: Why modern woman couldn't have survived the Dark Ages." AAAAAANNND go. But seriously, I have you wheels turning, huh?

    4. Thanks for the easily printable recipe! I had never considered garlic scape pesto until I read about it on Mimi’s blog last week (Gardening in the Boroughs of NY). I’ve printed it out for next year since this year’s scapes are all used. I think the pesto will be a great addition to all the things you mentioned.

    5. Io prima di comprare la Wii govacio solo su PC, quindi di grafica ultra curata ne ho vista gi a tonnellate, ma la Wii mi fa divertire giocando in un modo diverso e piu’ coinvolgente che con Joypad o Tastiera e Mouse. Pensate solo a Pro evolution 2008: grafica scarsina, ma mai un gioco di calcio mi aveva conquistato tanto!Per questo gioco, a me ricorda molto da vicino uno dei miei giochi preferiti di sempre: Half Life 2! A voi no?!

    7. HiringFull timeWordPress.com VIP level work, you contribute to core/community, care about code quality, understand what it means to write code for high traffic environments.RemoteSee our site for details of what we do.Open start dateWe pay well for right people.Email .

  3. Hieno, tyylikkäänviileä analyysi Matilta. Ja niin totta. Onneksi FD ei kuitenkaan ole trendi vaan klassikko. Sillä on ja tulee aina olemaan oma, vankka kuluttajakuntansa ja sen taitajilta lähtee suurimmaksi osaksi se, mihin ruokakulttuurin kehitys perustuu. Oli media nyt milloinkin ihan mitä mieltä hyvänsä. Ja sehän on. Vaikka juuri vaikenemalla, kun mielenkiinto on suuntautuneena nk. päivän ilmiöihin.

  4. Hyvä julkitulo Matilta. Tuohon kun vielä liittää sen, että koko kulttuurimme on vielä nuorta ja gastronominen (ruoka-) kulttuurimme vielä nuorempaa, ei ole ihme ettei meillä vielä voi mitään tähtisadetta ollakaan. Kaikki tulee aikanaan. Tuo Street Gastron luoma buumi on aikaansaanut lukuisten uusien paikkojen synnyn ja kuluttajien kiinnostuksen ravintoloihin. Siinä on jo hyvää pohjaa laajemmalle gastronomiselle kiinnostukselle tulevaisuudessa. Samalla täytyy todeta, että (ymmärtäen ravintolan kulurakenteen) ravintoloiden täytyy kohdata asiakkaansa myös hinnoittelussa. Ruokatuotteessa liian usein keskinkertainen annos maksaa lähes yhtä paljon kuin ns. Fine Dining ravintolassa (Tähtipaikat poislukien.) Viineistä nyt puhumattakaan. Liian usein viinit ovat niin kalliita, että jäävät asiakkaalta tilaamatta tai ne nautitaan laseittain. Pahimmissa tapauksissa hinnoittelun takia entiset asiakkaat ovat siirtyneet koti-illlallisiin entisten ravintolailtojen sijaan.

  5. Michelin har helt rätt när de inte ger fler stjärnor:
    Betjäningen är bedrövlig pga ‘rysk’ restaurangkultur orsakad av förbudstid och mentalitet.
    Vansinniga alkoholskatter
    Dörrvaktkultur och anniskelualue omgärdat.
    Alkomonopol, ingen kreativitet.
    4cl cocktails, Kindergarten.
    Folk vågar eller kan inte efter ett glas, därför inga restauranger på landet.

    Facit: Så länge alkoholdiktaturen fortlever är Finland ett gastronomi u-land.

    Kom med och döda den här pesten (skyddad av Gestapotullen!). Skriv till mig: ehrnrooth@outlook.com

Comments are closed.